Uskoni tokoomme on taas palautunut! Se ehtii näköjään tuossa ohjattujen treenien välillä hiipua kun mikään ei tunnu onnistuvan, mutta taas saatiin hyviä ohjeita ongelmakohtiimme ja treeni-into on palautunut.
Tällä kertaa keskityttiin siis edellisten kotiläksyjen ja niissä syntyneiden ongelmien katselmoimiseen (ja ratkomiseen) sekä uutena liikkeenä käytiin läpi seuraaminen. Paikallaoloa piti katsoa, mutta ei sitten loppujen lopuksi ehdittykään.
Bugille pitää nyt alkaa tehdä selväksi että ennakoinnilla ei saavuta mitään ja pitää oikeasti kuunnella käskyjäkin. Jostain syystä tuolla Rakkibaarin kentällä se on aina paljon reippaampi ja toimii paremmin kuin kotona (okei, meillä ei koskaan ole niin rauhallista kuin tuolla tokoharkoissa joten keskittyminenkin on ehkä vähän hankalampaa). Toisaalta koiran käytöstä kuvaa hyvin ohjaajan kommentti siitä että kun Milalle ja Kuuralle tulee (on jo?) olemaan paras palkka se että saa tehdä jotain lisää/uutta, niin Bugille se on todennäköisesti se että treenit loppuu siltä erää ;D
En tiedä olenko haukannut liian suuren palan kun valitsin sivulletulon kiepautuksen kautta (ei siis niin että koira kiertää selän takaa), koska se vaatii koiralta suht hyvää takapään käyttöä. Toisaalta mikä olisi parempaa harjoitusta kuin tuon harjoittelu. Saa nähdä meneekö ohjaajalta hermot ennen kuin koira oppii takapään käytön kunnolla...
Mikä on erittäin mukavaa noissa treeneissä on se että lähes kaikki liikkeet opetellaan eri tavalla kuin mihin on silloin vuonna öö viimeksi tokoillessaan törmänyt. Aihe pysyy vireänä eikä mikään liike tunnu tylsältä kun se opetellaan vähän eri tavalla kuin ennen.
