Meille alkaa pikkuhiljaa muotoitua rutiini tuohon Bugin koulutukseen. Aamupäivästä kun mennään lasten kanssa ulos, otetaan eka yläpihalla tokon kotiläksyjä (sivulletuloa ja maahanmenoa). Kokeilin tehdä kotiläksyjä myös sisätiloissa, mutta se oli tuhoon tuomittu yritys kahden innokkaan avustajan (tai jos sain suljettua avustajat oven/portin taakse niin sitten loppui tila itseltä) takia.
Tokon jälkeen pitää houkutella lapset takapihan puolelle ja jollain ilveellä kentälle (kellään ideoita miten 4-v ja 1,5-v saadaan viihtymään keskenään kentän laidalla sillä aikaa kun äiti reenaa??). Kentällä eka ponnistustreeniä (innareita) ja sen jälkeen keppejä. Kun nämä alkaa sujua, siirryn varmaan kaarreharkkoihin ja kontaktien alastuloon.
Kun koko konkkaronkka on saatu sisätiloihin ja poika päiväunille, onkin Bugin fyssarijumpan (joka toinen päivä) tai peruutusharkkojen aika.
Oon huomanut että jos pitäisi vielä pimeän tulon jälkeen lähteä kentälle niin kaikenlaiset tekosyyt yleensä estävät sen. Vaikka kenttä on hyvin valaistu eikä sen suhteen olisi ongelmaa treenata illallakin. Tälleen normiulkoiluun yhdistettynä tulee sentään jotain tehtyä eikä ole koko ajan huono omatunto siitä että pitäisi treenata... Tosin backlogissa on vieläkin pakkovalssit, käteen tulot, kontaktit (ihan levällään), erikoisemmat ohjauskuviot ym.ym. Tokoliikkeistä en sentään vielä ota stressiä, tehdään kotiläksyjä sitä mukaa kun niitä tulee.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment